Tavoitteista motivaatiota liikuntaan

Uusi vuosi lähenee ja uudet lupaukset liikunnan aloittamisesta ja terveellisistä elämäntavoista ovat monelle ajankohtaisia. Kaikilla on omat syynsä liikkua, ja ne omat tavoitteet ja fiilikset ovatkin ne tärkeimmät, jotta saa säännöllisen liikuntaharrastuksen osaksi elämäänsä. Kaikki nauttivat liikunnasta eri tavalla. Joillekin se on pakollinen rääkki, joka pitää terveyttä kunnossa, jotkut saavat hyvän fiiliksen, ja toisille liikunta on jokin selkeä tavoite, vaikkapa maraton, jota treenata. Tavoitteessa tärkeää on, että se on realistinen, mutta haastaa sinua, eikä siis ole toteutettavissa heti seuraavana päivänä. Mieti myös millä aikataululla aiot tavoitteeseen pyrkiä.

Aina ei huvita, eikä innosta. Sohvalle jääminen ja viltin lämpöön käpertyminen väsyneenä tuntuvat paljon paremmilta ratkaisuilta. Näinä hetkinä joutuu tosissaan tsemppaamaan, että saa päälleen juoksukamppeet, vaikka vettä vihmoo vaakatasossa, ja päivä on muutenkin ollut surkea. Olen kuitenkin useasti todennut treenin jälkeen, että päivä ei enää tunnu ollenkaan niin huonolta.

Olen treenannut itse monin eri tavoin ja monista eri lähtökohdista, nyt vasta alan löytää tasapainon ja hyvän fiiliksen liikuntaan. Ei ole pakko, mutta haluan lähteä liikkeellä aina kun mahdollista. Tavoitteita itselle on ollut paljon ja niitä kehittelen edelleen mielessäni.  Nyt olen löytänyt kivan fiiliksen liikkua porukalla aina sen mukaan, mitä milloinkin keksitään. Pelaillaan porukalla, käydään salilla ja liikutaan luonnossa. Yksin liikkuessa lähden mieluiten ulos lenkille tai salille. Ulkona liikkuessa ajatukset tuulettuvat parhaiten, ja salilla raskas treeni muuttaa päivän väkisin huipuksi, kun endorfiini lähtee jylläämään kehossa.

Omia tavoitteitani on esim. ollut eskimokäännöksen oppiminen, melonnan ohjaaja pätevyyteen treenaaminen, juoksun ilon löytyminen, lihasmassan kasvatus, leuanvedon oppiminen, uinti tekniikoiden oppiminen, ja nyt uusimpana hiihtovaellukselle treenaaminen. Kun on sekeä tavoite, on liikkumaan lähteminen helpompaa!

Näillä vinkeillä olen pitänyt liikunnan mielekkäänä:

• ota itsellesi, jokin tavoite tai haasta itsesi johonkin juttuun
• liiku heti töiden jälkeen, ettei sohva ehdi imaista sinua
• mieti mikä on sinulle paras aika vuorokaudesta liikkua
• säännöllinen liikunta auttaa pitämään ruokailut terveellisinä ja toisinpäin, kun syöt hyvin jaksat liikkua
• käytä sykemittaria tai applikaatiota, jonka avulla voit seurata treenejäsi ja kehittymistäsi
• pyydä ystävä mukaan liikkumaan
• tee erilaisia treenejä, kokeile eri lajeja, hulluttele (moniin harrastuksiin ja saleille pääsee myös ilmaiseksi kokeilemaan!)

Mukavia liikuntahetkiä tulevaan vuoteen!

Joulun toteutuneet toiveet

Ilmeisesti olen ollut erityisen kiltti, koska sain niin suuren määrän toivelahjoja. Joululahjat näyttivät (lähes) kaikki liittyvän retkeilyyn, joten ei muuta kun kohti uusia retkiä! Sain mm. hyvät naskalit ja heittoliinan jäällä kulkemiseen ja retkiluisteluun, uuden termarin, ja mummilta tietenkin villasukat.

Lisäksi päätin antaa itselleni joululahjaksi VAELLUKSEN KEBNEKAISELLE! Olen siis lähdössä vaeltamaan huhtikuussa Kebnekaiselle Ankarien Avotunturien reissulle. Tästä tulette kuulemaan lisää, ja olen enemmän kuin innoissani asiasta! 

Ihanuuksia jouluun!

 Toivon joululta, 

yhdessä oloa, 

rauhaa, 

rakkautta

lämpimiä hetkiä, 

naurua ja iloa, 

hyvää ruokaa,

ulkoilua

ja

edes hitunen lunta....

...ihan  kaikille!

Unelmien aamu

Nyt kun etäviikot ovat täällä ja joulunpyhät ovella, toivon saavani viettää unelma-aamuja useammin kuin arkena. Mun lempi aamut eivät ole sängyssä loikoilua ja pitkään makoilua. Haaveilen välillä löhöilyaamuista, vaikken kuitenkaan pohjimmiltana nauti niistä. Nautin tehokkaista, raikkaista ja reippaista aamuista. Pitkistä aamuista. Aamun tärkein on aamiainen, ja lemppari vapaapäivänä syön sen kaksi kertaa. Teen ensimmäisen aamiaisen, joka on kevyt ja jonka jälkeen voi lähteä liikkumaan, heti herättyäni. Liikunnan jälkeen kääriydyn lämpimiin pehmeisiin vaatteisiin sohvannurkkaan ja syön aamupalan numero kaksi. Tähän aamiaiseen voin ja haluan kuluttaa aikaa, nautiskellen pannun kahvia ja ison maistuvan aamiaisen. Kakkos aamupala on kiireettömyyttä ja maistuvaa ruokaa.

Aamuisin mulle sopii salitreeni tai leppoisa ulkoilu, ja esimerkiksi juoksu ei toimi ensimmäisenä aamulla. Paras tämän syksyn aamuliikunta on ollut hiihtolenkki pimeässä lumisessä metsässä Ellan kanssa. Aamulla ulkoillessa saa heti kosketuksen päivän säähän ja aamut ovat usein todella kauniita sisältäen usvaa, kauniita valoja ja varjoja, sekä hiljaisuutta. Aamuisin kroppa herää liikkumalla ja on valmiina päivän haasteisiin. Tähän kun vielä voisi yhdistää aamu-uinnit, jotka ovat olleet mahdollisia tänä vuonna, niin täydellinen aamu on valmis! Millaisesta aamusta sinä saat virtaa sun päivään?

Hetkiä jäällä

Järvi on jäässä. Nyt voi jo varmoin askelin kulkea sileällä vetisellä pinnalla. On hiljaista ja toivon, että ilta pakastuisi ja järvi jäätyisi entistä sileämmäksi. 

 

 Jäällä on vain varisparvi ja me, sekä verkon merkkirisut, jotka nuokkuvat rivissä kohti vastarantaa. Kairaamme reiän, ja toisen. Kala ei syö. Keitämme kuumaa juomaa.

 Ilta alkaa hämärtyä ja kylmä iskee takin alle. Risukeittimellä keitetty kuuma glögi on jo juotu ja tuli sammunut. On aika palata rantaan ja sisälle lämmittelemään, kahdet jäljet jäävät kosteaan jään pintaan, kertomaan hienosta retkestä.

Viikon huippuhetki!

Mun viikon ehdoton huippuhetki on ylivoimaisesti ollut eskimokäännöksen pyörähtäminen ympäri ekaa kertaa. Wuhuu ja Jee!

Tuentojen treeniä Kuva:Ella

Uuden taidon oppiminen on huippua. Siksi uskon, että koukutun helposti uusiin liikuntalajeihin. On niin mahtavaa, kun asettaa itselleen tavoitteen, jota varten harjoittelee ja yhtenä päivänä tavoite on saavutettu, uusi taito opittu. Näin on ollut mm. joskus salitreenissä, jolloin tavoitteena oli 5 leuan vetäminen, maastopyöräilyä aloittaessa keulimisen harjoittelu tai pitkospuut, jotka tuntuivat enemmän kuin haastavilta, mutta muutamien lenkkien jälkeen pitkospuilla ajaminenkin onnistui loistavasti. Viimeisin suuri haaste on ollut eskimokäännöksen treenaaminen. Viime kesän treenasin melontataitoja ahkerasti, ja nyt talveksi ilmoittauduin eskimoklinille harjoittelemaan tätä kuuluisaa kiepsahdusta. Olen harjoitellut taitoa osissa ja uuden taidon oppimisessa onkin tärkeää taidon jyvittäminen pienemmiksi paloiksi, joista lopuksi kokonaisuus muodostuu. Tällä viikolla olimme harjoitusvuorolla ja "plop" kajakki pyörähti ympäri. Oi sitä ilon ja onnen määrää, toki tekniikkatreeniä tulee tehdä lisää, mutta menipäs se.

 Omat tavoitteet innostavat ja haastavat itseä uudelleen ja uudelleen harjoittelemaan ja liikkumaan. Itseni kanssa olen kilpailunhaluinen ja maailma on täynnä uusia taitoja, jotka haluan selättää! On myös mahdollista saada itsestään irti enemmän, niin fyysisesti, kuin psyykkisesti. Aina on kehitettävää, vaikkakin toki itselle pitää olla armollinen ja kuunnella omaa kehoaan ja mieltään. Sopivat tavoitteet ja haasteet pitävät virkeänä. Huomenna lisää eskimoharjoituksia ja nyt nukkumaan!

Oi meri ja saaristo!

Meri vai Järvi? Vastaan ehdottomasti meri. Meri on voimakas, monipuolinen ja säiden armoilla. Mereen, Saaristoon ja majakoihin liittyvät tarinat ovat kiehtovia. Saariston karuus ja siellä asuminen sekä saaristolaiselämän yksinkertaisuus kiehtoo. Lapsuuden kesät olen viettänyt Saaressa, ja nuorena purjehtinut Saaristossa. Monia vuosia meni sen enempää merellä aikaa viettämättä, kunnes taas veneilyn, melonnan, retkeilyn ja mökkeilyn kautta olen pikkuhiljaa palannut saaristoon ja merelle. Tulevaisuudessa toivon voivani esitellä Suomen kaunista saaristoa myös niille, joille se on tuntemattomampi.

Saariston äänet ja tunnelma tuovat ihania muistoja lapsuudesta. Lokkien kirkunaa ja aaltojen kohinaa lahdella. Kuuman kesäpäivän retket veneellä luodolle eväitä syömään auringon kuumentamille kallioille. Rantakallioilla tarpeeksi oltuaan voi pulahtaa loivalta kalliolta viileään veteen ja nousta taas lämmittelemään. Rantojen kulkemista ja kaikkien ihanien ajelehtineiden aarteiden etsintää, linnun sulkia hattuun, vedenkuluttamia puupaloja hyllyyn, ja odotus löytyisikö pullopostia. Syysmyrskyjä öljylampun valossa mökin lämmössä, kun tuuli tuivertaa ja meri kohisee. Verkkojen selvittelyä, metsäretkiä, savukalaa ja saunomista, meriveden tuoksua kiukaalla, näistä kaikista ja monista pienistä kokemuksista ja elämyksistä omat saarimuistot koostuvat.

 

 
Tutustuin marraskuiseen Porkkalanniemeen Kirkkonummella. Karu merenranta, kalliot, tuuli ja harmaa kylmä meri tekivät vaikutuksen. Tutustuimme porkkalan luontoon ja saimme tehtäväksi kuvata rannan luontoa, ja kuvattavaa riitti. Karuja kallioita, tuulentuivertamaa männikköä, rikasta linnustoa (vaikkakin näin marraskuussa oli melko hiljaista).

Rönnskärin majakka

Porkkalanniemi on niemi Suomenlahden kapeimmassa kohdassa. Sen historia on mielenkiintoinen ja mm. niemi on ollut vuokralla neuvostoliitolla sen taktisen sijainnin takia. Pienin etäisyys Viron pohjoisrannikolle Naissaareen on 36 kilometriä. Porkkalanniemen eteläkärki on maailmallakin tunnettu lintujentarkkailupaikka ja alueella sijaitsee majakka, merivartioasema ja Rönnskärin lintuasema.Täältä saat mm. lisää tietoa. Saaristo on ehdottomasti omaa lempimaisemaani ja aion tutustua Porkkalanniemeen paremmin viimeistään tulevana keväänä linturetkien muodossa.

Renkaan vetoa, treeniä ja tervettä hulluutta.

"Okei, montaa olen nähnyt, mutta tota en ymmärrä!", "Tämähän on nyt jotain ihan uutta, ja varmasti tehokasta!", "Mitä sä vedät, mihin sä treenaat?" "Saako hypätä kyytiin?" Tässä muutamia kuultuja lausahduksia, kun olen liikkunut lenkkipoluilla autonrengasta vetämällä, ja kyllä, näyttäähän se hassulta, mutta on tehokasta. Tämä siis on tervettä kropalle, vaikka aivan kahjolta vaikuttaakin. Ja siis tervettä mielelle, nimittäin hulluttelu on terveellistä!

Renkaanveto on treenimuoto, joka on kehitetty ahkion vetämisen treeniksi meille, joilla talvi on lyhyt ja ahkion vetoa ei juuri pysty treenaamaan luonnollisissa olosuhteissa. Rengas siis simuloi ahkiota, ja vetämiseen yhdistetään sauvakävely. Painoja renkaaseen voi lisätä haluamansa määrän. Arktiset retkikunnat ovat käyttäneet tätä treeniä reissuja varten. Itse apinoin lajin isältäni ja tuunasin itselleni renkaat. Renkaat sain ystäväni isän rengasliikkestä poistorenkaiden joukosta. Pultit, mutterit ja naru olivat ainoat osat, jotka maksoivat. Lisäksi lajiin tarvitaan vetovyö, sauvakävelysauvat.

Olen nyt kokeillut muutamia lenkkejä renkaan kanssa ja pian alan lisäämään myös painoa. Hassu himohan tähän lajiin näyttää syntyvän, joten tästä kuullaan vielä. Loistavaa kestävyystreeniä, ainakin minun kaltaiselle (liian) kovaa treenaajalle. Haastavaa pitkäkestoista ulkona treenaamista. Nyt treenataan kohti talven retkiä, ja miksei ihan vaan omaa kuntoa kehittämään kohti muita tulevia haasteita.

Hiihto inhokki vai uusi intohimoni!

Hiihto jakaa mielipiteeni. Lapsena kun hiihdin, aina oli kuuma, toppahaalari oli liikaa ja pipo kutitti otsaa. Hankalaa! Teininä hiihdin pohjoisen reissulla, jotta sain rinnelipun seuraavaa päivää varten, diilinä oli päivä hiihtoa päivä rinteessä. Pakkohiihtoa! Olen aina pitänyt talviliikunnasta ja yleensäkin liikunnasta, joten voisiko hiihto sittenkin ola mielekästä, ja nautittavaa.

Nyt useamman vuoden olen haaveillut hihtämisestä, ajatellut asiaa, puhunut siitä ja suunnitellut. Nuoruudesta muistan päivän hiihtoretket pohjoisen laduilla, mukavina yhteisinä retkinä, joten ystävien kanssa sellainen olisi mahtavaa. Länsi-Suomen latutilanne ja lumitilanne on ollut jokseenkin huono, ja saamattomuuteni hiihdon suhteen on ollut suurta. Nyt hiihto on ollut kokeiltavien lajien listalla numero yksi.

Nyt talven alkuun, sain sukset kokeiluun ystävältä, jolla löytyi ylimääräiset sukset varastosta. Ja aamutuimaan lähdimme ladulle, raikkaaseen aamuun. Ja vau, olen myyty! Ei kutittavaa pipoa, eikä tuskaista menoa, vaan reipasta hiihtoa, raikasta aamuilmaa ja ystävän seuraa - liikuntaa parhaimmillaan. Ladut lähtevät käytännössä ihan ovelta, joten kaikki mahdollisuudet hiihtämiseen ovat loistavat. Kuulette vielä minusta ja hiihdosta, kunhan talvi nyt vaan tulisi takaisin! (Sillävälin, kun talvi on hukassa, opettelen suksien voitelua ja hultoa!)

Talvi, vanha lempivuodenaikani!

Talvi on täällä! Lunta, lunta, lunta ja avanto! Lunta on tullut paljon ja koko viime viikon sekä tämän viikon alun olen saanut nauttia talvesta. Miten voikaan pieni ihminen nauttia kaikesta valkeudesta ja kylmyydestä. Rakas joulupukki tuothan minulle ennakkoon sukset!

Olen aina pitänyt talvesta, mutta sen merkitys länsirannikolla asuneelle ei ole ollenkaan sama kuin muualla suomessa. Lounais-Suomen talvet ovat pääasiassa viimevuosina olleet mustaa loska-aikaa alusta loppuun asti. Muutama talvinen ja luminen päivä tai ehkä jopa viikko saattaa toki loska-aikaan sisältyä. En ole viimevuosina hiihtänyt, luistellut tai muutenkaan harrastanut talvilajeja, kuin satunnaisilla visiiteillä pohjoiseen tai Keski-Suomeen. En siis myöskään omista suksia, tai juuri muitakaan talvivälineitä. Samalla olen surukseni alkanut vihata talven märkää synkkyyttä.

Talvi saapui ja olen innoissani siitä, että tänä talvena saan viettää oikeita lumihetkiä. Lumihetkiin kuuluu ainakin talviretkeily, niin etelässä, kuin pohjoisessakin ja erityisesti kaksi hiihtovaellusta. Lisäksi siihen kuuluu yöpymisiä ulkona teltassa ja lumiluolassa, hiihtoa ja ahkion vetoa sekä talvikalastusta ja retkiluistelua. Viimeviikolla aloitimme jo lumikenkäilyn, ja sain sukset testattavaksi. Kunnon talvikelit innostavat ulos ja muistan taas miksi olen talvesta aina pitänyt. Mikä on sun lemppari talvitekemistä?

Kesäkalassa kohmeessa, mutta kestävästi!

Viime viikko koululla piti sisällään kesäkalastusta, heh, ensi lumi satoi ja järviä on riitteessä. Viikko oli ihanan kirpsakka ja muutaman sisällä vietetyn tietoiskupäivän päälle, ulkona pakkasessa oli ihanan virkistävää. Verkoilla saatiin siikaa, jota päästiin niin koulupäivien aikan kuin iltaisinkin käsittelemään ja mikä parasta maistelemaan.

Oma suhteeni kalastukseen on ollut aina hyvin luonteva. Kun olin lapsi kalastus kuului osaksi mökkeilyä. Vanhemmat hakivat verkot vesiltä meidän lasten vielä nukkuessa ja herättyämme juoksimme yöpaidat päällä saalista ihmettelemään. Kampela oli ehdottomasti minun lempi kalani. Vaarini kävi virvelöimässä haukea, ja hauki onkin aina ollut toinen lempi kaloistani, mummin reseptillä tehtynä, leivitettynä kermakastikkeessa.

Olen ollut aina pääasiassa kaikki ruokainen. Välillä olen jättänyt kanan ja lihan pois ruokavaliostani, mutten koskaan kalaa. Nyt olen taas tietoisesti pyrkinyt vähentämään lihansyöntiä, mutta kalaa en halua ruokavaliostani kokonaan jättää pois.

Kalastustunneilla, sain paljon infoa Suomen kalojen tilanteesta, niin järvillä, meressä ja joissa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kestävä kotitarvekalastus omaan tarpeeseen ja syöntiin on ok, mutta se millä volyymillä ja mitä kaloja syödään onkin monimutkaisempi juttu. Suomessa esiintyviä vaelluskalalajeja ovat lohi, taimen, nieriä, vaellussiika, vimpa, toutain, nahkiainen sekä ankerias. Nämä kaikki ovat uhanalaisia. Järvilohi ja Nieriä luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksiksi lajeiksi. Jäämeren ja Itämeren lohet, Meritaimen ja sisävesien Taimenkannat luokitellaan myös erittäin uhanalaisiksi.

Kun luonnonvaraiset lohi ja taimenkannat ovat joillain alueilla uhanalaisia ja häviämässä,  on se ehdottomasti meidän kalastavien ihmisten tehtävä ottaa selvää, missä ja mitä kalastaa, jotta jatkossakin kalastomme pysyy elinvoimaisena ja monipuolisena. Kasvatetulla ja istutetulla kalalla ei voida kaikkea pelastaa, vaan pohjimmiltaan pitää miettiä kalastuksen ekologisuutta ja kestävyyttä. Omilla ostopäätöksillä voi vaikuttaa myös näihin asioihin.


Vaelluskalojen suurin ongelma on virtaavien kutuvesien patoaminen sekä vesistöjen rehevöityminen ja saastuminen. Monissa asioissa ollaan jo menossa parempaan suuntaan, mutta paljon on vielä tehtävää. Jokien ja järvien puhdistuminen sekä kalakantojen elpyminen vie aikaa ja vaatii tekoja. Tiesitkö, että mm. jokien pohjan humuspitoisuuden nousu on hankaloittanut mm. taimenten kutua, koska taimen kutee puhtaaseen soraan virtaavassa vedessä? Mikäli haluat lisää tietoa vesistöjen ja kalojen suojelusta löytyy sitä mm. luonnon suojeluliiton sivuilta, vastuullisista ostopäätöksistä tietoa löytyy mm. WWF:n kalaoppaasta.  Ja hei, onhan kalastuslupasi eli kalastonhoitomaksusi kunnossa, jos ei niin hanki se täältä.

Mukavia kalareissuja!

Mausteinen kurpitsakeitto

Kurpitsa on tämän hetken kausiruokaa, enkä ole koskaan aiemmin kokannut siitä mitään. Nyt löysin ihanan syksyisen keiton reseptin täältä, ja päätin testata.

Itse laitoin keittoon tuoretta chiliä ja reilummin inkivääriä. Keitto sopii loistavasti kylmiin syyspäiviin ja ulkoiluretkien lämmikkeeksi! Nam!

Lokakuun lopun Kurjenrahka

En ole juurikaan patikoinut yksin ja nyt päätin lähteä päiväretkelle vain minä, reppu ja eväät. Olen pitkään halunnut käydä Kurjenrahkan kansallispuiston ja Kuhankuonon retkeilyreitistön alueella. Alue on suuri ja reittejä on paljon. Turusta Kurjenrahkan luontotupa Kurjenpesään ajaa vain noin puoli tuntia. Nyt etäviikon, kauniin ilman sekä uusien vaelluskenkieni sisäänajon vuoksi suuntasin Kansallispuistoon. Ilma oli raikas, aurinko ja pilvet vuorottelivat koko päivän, saaden aikaan hienoja valoja ja varjoja.

 

Aloitin retken Kurjenpesän opastetuvalta, kiersin Savojärven kierroksen sekä Pukkipalon reitin.Yhteensä matkaa kertyi 16 km. Reitti on pääosin helppokulkuista polkua ja pitkospuuta, muutamaa nousua ja kivikkoisempaa tai juurakkoisempaa pätkää lukuunottamatta.

Kun lähtee kävelemään luontoon omien ajatustensa kanssa pystyn rentoutumaan todella hyvin. Ajatuksia tulvii päähän, ja ajatuksista epämiellyttävät voi ohittaa ja tarttua uusiin raikkaisiin ajatuksiin. Välillä huomaa hyräilevänsä jotakin biisiä, ja silloin tietää, että kaikki muu on jäänyt taka-alalle. Kuljin ripeään tahtiin, mutta pysähdyin kuvaamaan jokaista miellyttävää maisemaa ja yksityiskohtaa. Pidin evästauon talitiaisten kanssa, ja ehdin pötkähtää hetkeksi pehmeälle ja ihanan vihreälle sammaleelle.

Tämän päivän parhaat eväät koostuivat Suloiset leipomon gluteenittomasta puolukka leivästä juustolla ja kananmunalla täytettynä sekä kuumasta glögistä, oi nam! Glögi on mielestäni huippu retkijuoma. Uusia retkieväs suosituksia otetaan vastaan syksyn seuraavia retkiä silmällä pitäen!

Kohti talviretkeilyä - turvallisesti tuntureilla, eksymättä erämaissa

Tampereella järjestettin Tunturiladun Turvallisesti tuntureilla, eksymättä erämaissa - seminaari, johon viime lauantaina osallistuin. Seminaarin streamit löytyvät täältä, joten, kaikki halukkaat voivat katsoa pätkät.

Seminaarissa asiantuntijoina toimivat retkeilykouluttajat Kari "Vaiska" Vainio, Jaakko "Korpijaakko" Heikka, retkikuntalääkäri LT Heikki Karinen sekä Tommi Mattila Hätäkeskuslaitokselta. Tilaisuuden juonsi Suomen arktisen klubin puheenjohtaja Pete Mäkelä. Seminaari piti sisällään tietoa tunturiturvallisuudesta, mitä siihen kuuluu, ja mitkä asiat ovat tärkeitä retkien suunnittelussa, miten ihminen hätätilanteessa toimii, ja mitä mahdollisuuksia on hälyttää apua. Pelastuslaitoksen puheenvuorossa kerrottiin 112 sovelluksesta sekä häken toiminnasta. "Vaiska" lanseerasi omassa puheen vuorossaan tunturiturvallisuus käsitteen:

"Retkikunnan suorituskyky riittää hyvin retken turvalliseen toteuttamiseen. Vaellusalue tunnetaan riittävän tarkasti. Retken riskit tiedostetaan ja ne ovat hyväksyttävällä tasolla. Riskit kyetään ehkäisemään ennalta, tai niihin ainakin kyetään reagoimaan riittävällä voimalla. Retkikunta kykenee reagoimaan myös ennalta arvaamattomiin uhkiin."

Lopputulemana tärkeintä on ennalta suunnittelu, riskien tiedostaminen, harjoittelu ja oman kuntonsa ja taitojensa tiedostaminen ja niihin luottaminen. Hätätilanteessa maastossa korostuu johtajan rooli, eikä hätäilyyn ole varaa. Eikä hätäilyyn ole tarvettakaan, kun toimitaan rauhallisesti ja oikein, tilanteita ennakoiden. Seminaari tuki omia ajatuksia ja toi toki myös lisätietoa ja ajateltavaa. Konkreettista uutta tietoa sain etenkin sateelliittipuhelimista paikannuksesta, sekä muista hätäviestimistä.

Kiitos seminaari järjestäjille ja asiantuntijoille. Nyt lukemisena Ankarat avotunturit- kirja sekä Heikki Karisen Kaukomatkailijan lääkintahuolto ja ensiapu. Linkkejä ja lisää tietoa talvi- ja arktisesta retkeilystä ainakin seuraavista lähteistä Ankarat avotunturit, Korpijaakon blogi, Arktinen klubi sekä Tunturi latu ry. Täällä innostus talviretkeilyyn kasvoi entisestään ja nyt odotellaan lunta, jotta pääsee taitoja harjoittelemaan, ja maaliskuussa odottaa ensimmäinen hiihtovaellus.

Talvi tervetuloa vaan, täällä odotellaan jo!

Hei, älä roskaa - luonto kiittää sua!

Järjestin luokkakavereille roskakävelyn, joka innoitti blogitekstiin. Nykyään kävelitpä Lapin erämaassa, lähikaupan pihan läpi, puistoissa tai lenkkipoluilla törmää aina roskiin. Retkeilyssä selvä sääntö on, että minkä jaksat kantaa luontoon kannat sen myös pois. Eikä mikään maastoon kuulumaton jää maastoon. Kaupungeissa roskaaminen tuntuu olevan normaalikäytäntö, jota ei juuri paheksuta.

Tässä listattuna raskasta mietittävää roskien maatumisajoista:

• Tupakantumppi  5-15 vuotta
• Pahvilautanen  0,5–5 vuotta
• Muovimuki  100–200 vuotta
• Muovikassi  5–4 vuotta
• Kaljatökki (alumiinia)  yli 200 vuotta
• Muovinauha six pack (juoma)-pakkauksen ympärillä  200-400 vuotta
• Lasipullo miljoona vuotta
• Kalastussiima  600 vuotta
• Muovipullo  450 vuotta
• Kertakäyttövaippa  450 vuotta
• Peltitölkki  50 vuotta
• Nahka  50 vuotta
• Villasukka  1-5 vuotta
• Sanomalehti  6 viikkoa 

 "Kukaan ei tee suurempaa erehdystä kuin hän, joka ei tee mitään, koska ajattelee, että voi tehdä vain niin vähän", Edmund Burke, filosofi.

Teijon kansallispuisto kesä 2016

Moni ajattelee omien tekojensa olevan pieniä ja mitättömiä, mutta pienistä teoista kasvaa yhdessä merkittäviä. Sovitaan, että roskat päätyvät taskuun, kunnes seuraava roskis on saavutettu, ja muidenkin roskat napataan taskuun ja viedään roskikselle. Roska päivässä ja 365 vuodessa! Ja jos jokainen vie omat roskat, ei meille muille jää enää hommia. Siisti, viihtyisä ympäristö ja terveet eläimet ja luonto kiittävät!


Lisää infoa, vinkkejä ja saman henkisiä ihmisiä löytyy ainakin Roska päivässä liikkeeltä ja Turun luonnonsuojeluyhdistyksen Roskaryhmältä .

Päivä yrttimummon luona

Vietimme ihanan päivän hortoilun eli villiyrttien parissa. Päivä opetti ja innosti niin, että sormet syhyävät keräilemään metsiin ja pelloille. Olen aina ajatellut villiyrttien keräilyn olevan ehdottomasti alkukesän hommaa, mutta voi miten väärässä olenkaan ollut. Keräilimme mm. lillukan- vadelman- ja ahomansikan lehtiä, pihlajan marjoja, nokkosen kukintoja, vuohenputken ja voikukan pieniä versoja, jättipalsamin kukkia.... Metsä ja pellot ovat siis edellen pullollaan vaikka mitä herkkuja.

Keräsimme metsässä ja pellolla yrttejä, joista osa päätyi kuivuriin ja osa lounaaksemme. Saimme maistella villiyrttikeittoa, -salaattia ja -pestoa sekä villiyrteistä tehtyä juomaa. Nam! Vinkkejä villiyrttien käyttöön tuli niin paljon, etten enää tiedä mihin vihon kulmiin kaikkia vinkkejä kirjasin.

 

 

Helpoimpina vinkkeinä on yrttijuomien valmistaminen. Yrttijuomiin sopivia yrttejä ovat mm. vadelman-, maitohorsman-, mustaherukan-, mustikan- ja ahomansikanlehdet sekä apilan- ja maitohorsman kukinnot. Yrttijuomia voi valmistaa tuoreista tai kuivatuista yrteistä ja juomia voi nauttia kylmänä tai kuumana. Makeudeksi juomiin sopii hunaja.

Yrttejä ja kasveja meille opetti ja meidän kanssa hortoili yrttimummo Terttu ja hänen karvaiset kaverinsa. Mummoon eli Terttuun ja hänen toimintaansa voit tutustua Jouhimummon sivuilta.