Halataan puita!

Huikealta ja opettavaiselta melontavaellukselta palattu tietokoneen pariin. Kirjoittelen juttua vaelluksesta tulevaisuudessa, mutta nyt tämän viikon teemaan. Tällä viikolla 22.8.-28.8.2016 vietetään puunhalausviikkoa, joka kannustaa ihmisiä halaamaan puita ja osoittamaan, että he arvostavat omaa lähiympäristöään. Puunhalausviikko on myös osa Suomen Luonnon päivän tapahtumia, jota vietetään 27.8.2016. Lisää tietoa saat täältä sekä täältä.

 Teemaviikon tavoitteena on kiinnittää huomiota meille tärkeisiin arkisiin viherympäristöihin, kuten kaupungeissa puistot, lähiluonto ja lenkkipolut. Puiden keskellä, vihreässä ympäristössä mieli rauhoittuu ja aistit heräävät. Luonto antaa ainakin itselle voimaa arkeen ja laskee stressitasoja ja lisää hyvinvointia. Luonnon terveysvaikutuksia on tutkittu ja luonto vaikuttaa terveyteen ja hyvinvointiin tutkitusti. Luonto houkuttaa liikkumaan ja liikumme luonnossa huomaamattamme reippaammin kuin sisällä. Luonto auttaa palautumaan stressistä, keskittyminen paranee, syke ja verenpaine voivat madaltua. Luonnossa liikkuminen edistää sosiaalista hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. Suhtaudumme myönteisemmin muihin ihmisiin, ja mielialamme kohenee. Täältä infoa asiasta ja vinkkejä retkikohteista, jossa hoitaa hyvinvointiaan. Vinkvink!

Itse vietän viikonloput mieluusti luonnon rauhassa ilman kaupungin hälinää ja kiirettä, luonnossa akut latautuvat paljon paremmin. Luonnossa liikkuminen ja luontoliikunta voisi olla ratkaisu moniin nykypäivän terveysongelmiin.

Lähde siis mukaan puunhalausviikkoon halaa puuta ja lisää hyvinvointiasi. Itse valitsin puun, jossa aamutuimaan uinnille suunnatessani käpytikka nakutteli yläoksilla.

Halataan puita (ja toisiammekin)! <3

Aamu-uintihaaste!

Päätinpä haastaa itseni asiaan, josta tulee hyvä fiilis ja hyvä aloitus päivään. Kylläkylläkyllä, aamu-uinti on haasteen nimi. Tekosyitä voi yrittää aamuisin keksiä, mutta nyt tulevan 10 kuukautta voin vain kävellä aamuisin n. 50 metriä rantaan, ihailla aamua ja pulahtaa raikastavaan veteen. Näin pääsee heti aamusta tuntemaan sään, lämpötilan ja seuraamaan vuodenaikojen vaihtelua järvellä.

Tavoitteena on siis pulahtaa uimaan jokaikinen opistolla herätty aamu ja aloittaa päivä reippaasti ja ainakin talvea kohden raikkaasti. Olen koittanut saada joukkooni mukaan porukkaa, mutta ainakin viime viikolla ja tänään olin ainoa aamu-uimari. Saa nähdä saanko vielä yllytettyä itselleni uintiseuraa.

Äitini on näyttänyt aamu-uinti esimerkkiä vuosien varrella mökkeillessämme. Tätä esimerkkiä olen seurannut mökillä ja omilla retkilläni, mutta uinnit ovat selkeästi olleet kesä-aamujen juttu. Joten eiköhän laajenneta, ja haasteta itseä kunnolla. Saa nähdä saanko alkaa tekemään avantoja talvi aikaan, kun pakkasyön jälkeen haluan uimaan.

Keskiviikosta eteenpäin olen melontavaelluksella Tammisaaressa, joten siellä aamu-uinnit onnistuvat varmasti ihan yhtälailla kuin täällä opistolla. Reippaita aamuja!

Se tunne, kun ei hykerryksissään tiedä miten päin olisi!

Kaksi päivää koulua takana ja aika hujahti valonnopeudella. Uusia ihmisiä, vatsanpohjasta asti nipistävää jännitystä, uusia nimiä muistettavana, nimien takana ihania tyyppejä, uusia käytänteitä, uskomatonta ympäristöä, käsinkosketeltavaa innostusta, naurua, tutustumista ja uusi koti. Koti on opiston kahden hengen soluhuone pitkällä käytävällä, jolla sijaitsee pikkuruinen keittiö. Huoneessa on sängyt, pöytä, suihku ja vessa, ja mitäpä sitä ihminen muuta tarvitsisi.

Opiston ympäristö tarjoaa huikeat puitteet esimerkiksi maastopyöräilyyn, polkujuoksuun ja melontaan. Pihasta löytyy frisbeegolfrata, beach-kentät ja sisältä kuntosali ja uima-allas. Ympäristö tarjoaa kaikki mahdollisuudet harrastaa monipuolisia ulko- ja sisälajeja. Tuntuu, että haluaisin päästä tekemään kaikkea jo hetinyt, mutta onhan tässä lähes vuosi aikaa. Maastopyörillä ehdittiin jo käydä iltalenkillä tutustumassa ympäristön maastoon.

Opintosuunnitelmat alkavat selkiytyä, ja vahvistua se, että olen valinnut oikean suunnan. Vaikka jännittää, mitä kaikkea vuosi tuokaan tulessaan, tuntuu jännitys piristävältä ja saa hymyilemään. Omana haasteena koen luonnon tuntemukseni vahvistumisen. Lajien oppiminen ja tunnistaminen ovat vielä alkutekijöissään, johon aion tulevat kuukaudet satsata ihan tosissaan. Saatankin täällä jakaa lajituntemuksen opettelua matkan varrella, josko joku muukin oppii samalla jotain uutta.

Kaikki huipentui ensimmäisen koulupäivän iltaan, jolloin asuntolan porukkaa kokoontui tähtitaivaan alle viileään elokuun iltaan katselemaan tähdenlentoja. Ja juuri siinä hetkessä tunsi olevansa ihan tavattoman onnellinen näistä uusista tyypeistä ja tästä uskomattomasta seikkailusta ja mahdollisuudesta!

Jos ei tänään - niin milloin, antaudu seikkailulle!

Alkukeväällä päässäni alkoi pyöriä ajatus, että nyt pitää keksiä jotain uutta ja innostavaa. Työ kuluttaa, eikä anna samalla tavoin kuin ennen. Päivyrin välissä olin kuljettanut "Jos ei nyt - niin milloin" - korttia ja päätin, että nyt tosiaan on nyt ja aion tehdä jotain uutta, ja jätän työt hetkeksi taka-alalle.

Ensimmäinen blogiteksti, ensimmäiset ajatukset ilmoille uudesta ja innostavasta elämäntilanteesta. Ehkä koko juttua ei pysty ymmärtämään, kuin vasta parin viikon päästä, kun kaikki on lähtenyt kunnolla käyntiin ja aamuisin voin rauhassa kävellä aamiaiselle ennen koulun alkua, nauttia opetuksesta ja imeä itseeni uutta.

Olen pitkään miettinyt miten saisin välivuoden, hengähdystauon, jotain uutta ja raikasta itsekkäästi ajateltuna minua itseäni innostavaa ja kiinnostavaa tekemistä. Olen miettinyt reissaamista, vapaalle heittäytymistä, erilaisia koulutuksia... Olen aivan liikaa stressannut töitä ja huomannut työmotivaation kuihtuvan. Ja vaikka kuinka pidän työstäni ja asiakkaistani, ei edes työajan lyhennys auttanut, vaan silti mielessä on pyörinyt pako omiin juttuihin edes hetkeksi. Ja BÄNG, keväällä päätin hakea eräopaskouluun, melko extempore, kävin pääsykokeissa, ja huomenna se alkaa 10 kuukautta eräopasopintoja ja opintovapaata.

Blogillani haluan rohkaista muitakin heittäytymään haasteisiin, haluan kertoa retkistä ja kokemuksista, joita kerään vuoden aikana. Tavoitteena on innostaa muita liikkumaan luonnossa, löytämään liikunnallisen harrastuksen, tai vaan ihmettelemään kanssani luontoa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia! Luonto lataa akut parhaiten ja antaa ihania kokemuksia ja elämyksiä. Kaikissa seikkailuissa parasta on kutkuttava tunne, kun ei tiedä mitä on tulossa. Tulkaa mukaan seikkailulle!

Saana -tunturilla huhtikuussa 2016