Lokakuun lopun Kurjenrahka

En ole juurikaan patikoinut yksin ja nyt päätin lähteä päiväretkelle vain minä, reppu ja eväät. Olen pitkään halunnut käydä Kurjenrahkan kansallispuiston ja Kuhankuonon retkeilyreitistön alueella. Alue on suuri ja reittejä on paljon. Turusta Kurjenrahkan luontotupa Kurjenpesään ajaa vain noin puoli tuntia. Nyt etäviikon, kauniin ilman sekä uusien vaelluskenkieni sisäänajon vuoksi suuntasin Kansallispuistoon. Ilma oli raikas, aurinko ja pilvet vuorottelivat koko päivän, saaden aikaan hienoja valoja ja varjoja.

 

Aloitin retken Kurjenpesän opastetuvalta, kiersin Savojärven kierroksen sekä Pukkipalon reitin.Yhteensä matkaa kertyi 16 km. Reitti on pääosin helppokulkuista polkua ja pitkospuuta, muutamaa nousua ja kivikkoisempaa tai juurakkoisempaa pätkää lukuunottamatta.

Kun lähtee kävelemään luontoon omien ajatustensa kanssa pystyn rentoutumaan todella hyvin. Ajatuksia tulvii päähän, ja ajatuksista epämiellyttävät voi ohittaa ja tarttua uusiin raikkaisiin ajatuksiin. Välillä huomaa hyräilevänsä jotakin biisiä, ja silloin tietää, että kaikki muu on jäänyt taka-alalle. Kuljin ripeään tahtiin, mutta pysähdyin kuvaamaan jokaista miellyttävää maisemaa ja yksityiskohtaa. Pidin evästauon talitiaisten kanssa, ja ehdin pötkähtää hetkeksi pehmeälle ja ihanan vihreälle sammaleelle.

Tämän päivän parhaat eväät koostuivat Suloiset leipomon gluteenittomasta puolukka leivästä juustolla ja kananmunalla täytettynä sekä kuumasta glögistä, oi nam! Glögi on mielestäni huippu retkijuoma. Uusia retkieväs suosituksia otetaan vastaan syksyn seuraavia retkiä silmällä pitäen!

Kohti talviretkeilyä - turvallisesti tuntureilla, eksymättä erämaissa

Tampereella järjestettin Tunturiladun Turvallisesti tuntureilla, eksymättä erämaissa - seminaari, johon viime lauantaina osallistuin. Seminaarin streamit löytyvät täältä, joten, kaikki halukkaat voivat katsoa pätkät.

Seminaarissa asiantuntijoina toimivat retkeilykouluttajat Kari "Vaiska" Vainio, Jaakko "Korpijaakko" Heikka, retkikuntalääkäri LT Heikki Karinen sekä Tommi Mattila Hätäkeskuslaitokselta. Tilaisuuden juonsi Suomen arktisen klubin puheenjohtaja Pete Mäkelä. Seminaari piti sisällään tietoa tunturiturvallisuudesta, mitä siihen kuuluu, ja mitkä asiat ovat tärkeitä retkien suunnittelussa, miten ihminen hätätilanteessa toimii, ja mitä mahdollisuuksia on hälyttää apua. Pelastuslaitoksen puheenvuorossa kerrottiin 112 sovelluksesta sekä häken toiminnasta. "Vaiska" lanseerasi omassa puheen vuorossaan tunturiturvallisuus käsitteen:

"Retkikunnan suorituskyky riittää hyvin retken turvalliseen toteuttamiseen. Vaellusalue tunnetaan riittävän tarkasti. Retken riskit tiedostetaan ja ne ovat hyväksyttävällä tasolla. Riskit kyetään ehkäisemään ennalta, tai niihin ainakin kyetään reagoimaan riittävällä voimalla. Retkikunta kykenee reagoimaan myös ennalta arvaamattomiin uhkiin."

Lopputulemana tärkeintä on ennalta suunnittelu, riskien tiedostaminen, harjoittelu ja oman kuntonsa ja taitojensa tiedostaminen ja niihin luottaminen. Hätätilanteessa maastossa korostuu johtajan rooli, eikä hätäilyyn ole varaa. Eikä hätäilyyn ole tarvettakaan, kun toimitaan rauhallisesti ja oikein, tilanteita ennakoiden. Seminaari tuki omia ajatuksia ja toi toki myös lisätietoa ja ajateltavaa. Konkreettista uutta tietoa sain etenkin sateelliittipuhelimista paikannuksesta, sekä muista hätäviestimistä.

Kiitos seminaari järjestäjille ja asiantuntijoille. Nyt lukemisena Ankarat avotunturit- kirja sekä Heikki Karisen Kaukomatkailijan lääkintahuolto ja ensiapu. Linkkejä ja lisää tietoa talvi- ja arktisesta retkeilystä ainakin seuraavista lähteistä Ankarat avotunturit, Korpijaakon blogi, Arktinen klubi sekä Tunturi latu ry. Täällä innostus talviretkeilyyn kasvoi entisestään ja nyt odotellaan lunta, jotta pääsee taitoja harjoittelemaan, ja maaliskuussa odottaa ensimmäinen hiihtovaellus.

Talvi tervetuloa vaan, täällä odotellaan jo!

Hei, älä roskaa - luonto kiittää sua!

Järjestin luokkakavereille roskakävelyn, joka innoitti blogitekstiin. Nykyään kävelitpä Lapin erämaassa, lähikaupan pihan läpi, puistoissa tai lenkkipoluilla törmää aina roskiin. Retkeilyssä selvä sääntö on, että minkä jaksat kantaa luontoon kannat sen myös pois. Eikä mikään maastoon kuulumaton jää maastoon. Kaupungeissa roskaaminen tuntuu olevan normaalikäytäntö, jota ei juuri paheksuta.

Tässä listattuna raskasta mietittävää roskien maatumisajoista:

• Tupakantumppi  5-15 vuotta
• Pahvilautanen  0,5–5 vuotta
• Muovimuki  100–200 vuotta
• Muovikassi  5–4 vuotta
• Kaljatökki (alumiinia)  yli 200 vuotta
• Muovinauha six pack (juoma)-pakkauksen ympärillä  200-400 vuotta
• Lasipullo miljoona vuotta
• Kalastussiima  600 vuotta
• Muovipullo  450 vuotta
• Kertakäyttövaippa  450 vuotta
• Peltitölkki  50 vuotta
• Nahka  50 vuotta
• Villasukka  1-5 vuotta
• Sanomalehti  6 viikkoa 

 "Kukaan ei tee suurempaa erehdystä kuin hän, joka ei tee mitään, koska ajattelee, että voi tehdä vain niin vähän", Edmund Burke, filosofi.

Teijon kansallispuisto kesä 2016

Moni ajattelee omien tekojensa olevan pieniä ja mitättömiä, mutta pienistä teoista kasvaa yhdessä merkittäviä. Sovitaan, että roskat päätyvät taskuun, kunnes seuraava roskis on saavutettu, ja muidenkin roskat napataan taskuun ja viedään roskikselle. Roska päivässä ja 365 vuodessa! Ja jos jokainen vie omat roskat, ei meille muille jää enää hommia. Siisti, viihtyisä ympäristö ja terveet eläimet ja luonto kiittävät!


Lisää infoa, vinkkejä ja saman henkisiä ihmisiä löytyy ainakin Roska päivässä liikkeeltä ja Turun luonnonsuojeluyhdistyksen Roskaryhmältä .