Oi meri ja saaristo!

Meri vai Järvi? Vastaan ehdottomasti meri. Meri on voimakas, monipuolinen ja säiden armoilla. Mereen, Saaristoon ja majakoihin liittyvät tarinat ovat kiehtovia. Saariston karuus ja siellä asuminen sekä saaristolaiselämän yksinkertaisuus kiehtoo. Lapsuuden kesät olen viettänyt Saaressa, ja nuorena purjehtinut Saaristossa. Monia vuosia meni sen enempää merellä aikaa viettämättä, kunnes taas veneilyn, melonnan, retkeilyn ja mökkeilyn kautta olen pikkuhiljaa palannut saaristoon ja merelle. Tulevaisuudessa toivon voivani esitellä Suomen kaunista saaristoa myös niille, joille se on tuntemattomampi.

Saariston äänet ja tunnelma tuovat ihania muistoja lapsuudesta. Lokkien kirkunaa ja aaltojen kohinaa lahdella. Kuuman kesäpäivän retket veneellä luodolle eväitä syömään auringon kuumentamille kallioille. Rantakallioilla tarpeeksi oltuaan voi pulahtaa loivalta kalliolta viileään veteen ja nousta taas lämmittelemään. Rantojen kulkemista ja kaikkien ihanien ajelehtineiden aarteiden etsintää, linnun sulkia hattuun, vedenkuluttamia puupaloja hyllyyn, ja odotus löytyisikö pullopostia. Syysmyrskyjä öljylampun valossa mökin lämmössä, kun tuuli tuivertaa ja meri kohisee. Verkkojen selvittelyä, metsäretkiä, savukalaa ja saunomista, meriveden tuoksua kiukaalla, näistä kaikista ja monista pienistä kokemuksista ja elämyksistä omat saarimuistot koostuvat.

 

 
Tutustuin marraskuiseen Porkkalanniemeen Kirkkonummella. Karu merenranta, kalliot, tuuli ja harmaa kylmä meri tekivät vaikutuksen. Tutustuimme porkkalan luontoon ja saimme tehtäväksi kuvata rannan luontoa, ja kuvattavaa riitti. Karuja kallioita, tuulentuivertamaa männikköä, rikasta linnustoa (vaikkakin näin marraskuussa oli melko hiljaista).

Rönnskärin majakka

Porkkalanniemi on niemi Suomenlahden kapeimmassa kohdassa. Sen historia on mielenkiintoinen ja mm. niemi on ollut vuokralla neuvostoliitolla sen taktisen sijainnin takia. Pienin etäisyys Viron pohjoisrannikolle Naissaareen on 36 kilometriä. Porkkalanniemen eteläkärki on maailmallakin tunnettu lintujentarkkailupaikka ja alueella sijaitsee majakka, merivartioasema ja Rönnskärin lintuasema.Täältä saat mm. lisää tietoa. Saaristo on ehdottomasti omaa lempimaisemaani ja aion tutustua Porkkalanniemeen paremmin viimeistään tulevana keväänä linturetkien muodossa.

Renkaan vetoa, treeniä ja tervettä hulluutta.

"Okei, montaa olen nähnyt, mutta tota en ymmärrä!", "Tämähän on nyt jotain ihan uutta, ja varmasti tehokasta!", "Mitä sä vedät, mihin sä treenaat?" "Saako hypätä kyytiin?" Tässä muutamia kuultuja lausahduksia, kun olen liikkunut lenkkipoluilla autonrengasta vetämällä, ja kyllä, näyttäähän se hassulta, mutta on tehokasta. Tämä siis on tervettä kropalle, vaikka aivan kahjolta vaikuttaakin. Ja siis tervettä mielelle, nimittäin hulluttelu on terveellistä!

Renkaanveto on treenimuoto, joka on kehitetty ahkion vetämisen treeniksi meille, joilla talvi on lyhyt ja ahkion vetoa ei juuri pysty treenaamaan luonnollisissa olosuhteissa. Rengas siis simuloi ahkiota, ja vetämiseen yhdistetään sauvakävely. Painoja renkaaseen voi lisätä haluamansa määrän. Arktiset retkikunnat ovat käyttäneet tätä treeniä reissuja varten. Itse apinoin lajin isältäni ja tuunasin itselleni renkaat. Renkaat sain ystäväni isän rengasliikkestä poistorenkaiden joukosta. Pultit, mutterit ja naru olivat ainoat osat, jotka maksoivat. Lisäksi lajiin tarvitaan vetovyö, sauvakävelysauvat.

Olen nyt kokeillut muutamia lenkkejä renkaan kanssa ja pian alan lisäämään myös painoa. Hassu himohan tähän lajiin näyttää syntyvän, joten tästä kuullaan vielä. Loistavaa kestävyystreeniä, ainakin minun kaltaiselle (liian) kovaa treenaajalle. Haastavaa pitkäkestoista ulkona treenaamista. Nyt treenataan kohti talven retkiä, ja miksei ihan vaan omaa kuntoa kehittämään kohti muita tulevia haasteita.

Hiihto inhokki vai uusi intohimoni!

Hiihto jakaa mielipiteeni. Lapsena kun hiihdin, aina oli kuuma, toppahaalari oli liikaa ja pipo kutitti otsaa. Hankalaa! Teininä hiihdin pohjoisen reissulla, jotta sain rinnelipun seuraavaa päivää varten, diilinä oli päivä hiihtoa päivä rinteessä. Pakkohiihtoa! Olen aina pitänyt talviliikunnasta ja yleensäkin liikunnasta, joten voisiko hiihto sittenkin ola mielekästä, ja nautittavaa.

Nyt useamman vuoden olen haaveillut hihtämisestä, ajatellut asiaa, puhunut siitä ja suunnitellut. Nuoruudesta muistan päivän hiihtoretket pohjoisen laduilla, mukavina yhteisinä retkinä, joten ystävien kanssa sellainen olisi mahtavaa. Länsi-Suomen latutilanne ja lumitilanne on ollut jokseenkin huono, ja saamattomuuteni hiihdon suhteen on ollut suurta. Nyt hiihto on ollut kokeiltavien lajien listalla numero yksi.

Nyt talven alkuun, sain sukset kokeiluun ystävältä, jolla löytyi ylimääräiset sukset varastosta. Ja aamutuimaan lähdimme ladulle, raikkaaseen aamuun. Ja vau, olen myyty! Ei kutittavaa pipoa, eikä tuskaista menoa, vaan reipasta hiihtoa, raikasta aamuilmaa ja ystävän seuraa - liikuntaa parhaimmillaan. Ladut lähtevät käytännössä ihan ovelta, joten kaikki mahdollisuudet hiihtämiseen ovat loistavat. Kuulette vielä minusta ja hiihdosta, kunhan talvi nyt vaan tulisi takaisin! (Sillävälin, kun talvi on hukassa, opettelen suksien voitelua ja hultoa!)

Talvi, vanha lempivuodenaikani!

Talvi on täällä! Lunta, lunta, lunta ja avanto! Lunta on tullut paljon ja koko viime viikon sekä tämän viikon alun olen saanut nauttia talvesta. Miten voikaan pieni ihminen nauttia kaikesta valkeudesta ja kylmyydestä. Rakas joulupukki tuothan minulle ennakkoon sukset!

Olen aina pitänyt talvesta, mutta sen merkitys länsirannikolla asuneelle ei ole ollenkaan sama kuin muualla suomessa. Lounais-Suomen talvet ovat pääasiassa viimevuosina olleet mustaa loska-aikaa alusta loppuun asti. Muutama talvinen ja luminen päivä tai ehkä jopa viikko saattaa toki loska-aikaan sisältyä. En ole viimevuosina hiihtänyt, luistellut tai muutenkaan harrastanut talvilajeja, kuin satunnaisilla visiiteillä pohjoiseen tai Keski-Suomeen. En siis myöskään omista suksia, tai juuri muitakaan talvivälineitä. Samalla olen surukseni alkanut vihata talven märkää synkkyyttä.

Talvi saapui ja olen innoissani siitä, että tänä talvena saan viettää oikeita lumihetkiä. Lumihetkiin kuuluu ainakin talviretkeily, niin etelässä, kuin pohjoisessakin ja erityisesti kaksi hiihtovaellusta. Lisäksi siihen kuuluu yöpymisiä ulkona teltassa ja lumiluolassa, hiihtoa ja ahkion vetoa sekä talvikalastusta ja retkiluistelua. Viimeviikolla aloitimme jo lumikenkäilyn, ja sain sukset testattavaksi. Kunnon talvikelit innostavat ulos ja muistan taas miksi olen talvesta aina pitänyt. Mikä on sun lemppari talvitekemistä?

Kesäkalassa kohmeessa, mutta kestävästi!

Viime viikko koululla piti sisällään kesäkalastusta, heh, ensi lumi satoi ja järviä on riitteessä. Viikko oli ihanan kirpsakka ja muutaman sisällä vietetyn tietoiskupäivän päälle, ulkona pakkasessa oli ihanan virkistävää. Verkoilla saatiin siikaa, jota päästiin niin koulupäivien aikan kuin iltaisinkin käsittelemään ja mikä parasta maistelemaan.

Oma suhteeni kalastukseen on ollut aina hyvin luonteva. Kun olin lapsi kalastus kuului osaksi mökkeilyä. Vanhemmat hakivat verkot vesiltä meidän lasten vielä nukkuessa ja herättyämme juoksimme yöpaidat päällä saalista ihmettelemään. Kampela oli ehdottomasti minun lempi kalani. Vaarini kävi virvelöimässä haukea, ja hauki onkin aina ollut toinen lempi kaloistani, mummin reseptillä tehtynä, leivitettynä kermakastikkeessa.

Olen ollut aina pääasiassa kaikki ruokainen. Välillä olen jättänyt kanan ja lihan pois ruokavaliostani, mutten koskaan kalaa. Nyt olen taas tietoisesti pyrkinyt vähentämään lihansyöntiä, mutta kalaa en halua ruokavaliostani kokonaan jättää pois.

Kalastustunneilla, sain paljon infoa Suomen kalojen tilanteesta, niin järvillä, meressä ja joissa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kestävä kotitarvekalastus omaan tarpeeseen ja syöntiin on ok, mutta se millä volyymillä ja mitä kaloja syödään onkin monimutkaisempi juttu. Suomessa esiintyviä vaelluskalalajeja ovat lohi, taimen, nieriä, vaellussiika, vimpa, toutain, nahkiainen sekä ankerias. Nämä kaikki ovat uhanalaisia. Järvilohi ja Nieriä luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksiksi lajeiksi. Jäämeren ja Itämeren lohet, Meritaimen ja sisävesien Taimenkannat luokitellaan myös erittäin uhanalaisiksi.

Kun luonnonvaraiset lohi ja taimenkannat ovat joillain alueilla uhanalaisia ja häviämässä,  on se ehdottomasti meidän kalastavien ihmisten tehtävä ottaa selvää, missä ja mitä kalastaa, jotta jatkossakin kalastomme pysyy elinvoimaisena ja monipuolisena. Kasvatetulla ja istutetulla kalalla ei voida kaikkea pelastaa, vaan pohjimmiltaan pitää miettiä kalastuksen ekologisuutta ja kestävyyttä. Omilla ostopäätöksillä voi vaikuttaa myös näihin asioihin.


Vaelluskalojen suurin ongelma on virtaavien kutuvesien patoaminen sekä vesistöjen rehevöityminen ja saastuminen. Monissa asioissa ollaan jo menossa parempaan suuntaan, mutta paljon on vielä tehtävää. Jokien ja järvien puhdistuminen sekä kalakantojen elpyminen vie aikaa ja vaatii tekoja. Tiesitkö, että mm. jokien pohjan humuspitoisuuden nousu on hankaloittanut mm. taimenten kutua, koska taimen kutee puhtaaseen soraan virtaavassa vedessä? Mikäli haluat lisää tietoa vesistöjen ja kalojen suojelusta löytyy sitä mm. luonnon suojeluliiton sivuilta, vastuullisista ostopäätöksistä tietoa löytyy mm. WWF:n kalaoppaasta.  Ja hei, onhan kalastuslupasi eli kalastonhoitomaksusi kunnossa, jos ei niin hanki se täältä.

Mukavia kalareissuja!

Mausteinen kurpitsakeitto

Kurpitsa on tämän hetken kausiruokaa, enkä ole koskaan aiemmin kokannut siitä mitään. Nyt löysin ihanan syksyisen keiton reseptin täältä, ja päätin testata.

Itse laitoin keittoon tuoretta chiliä ja reilummin inkivääriä. Keitto sopii loistavasti kylmiin syyspäiviin ja ulkoiluretkien lämmikkeeksi! Nam!