Hiihto inhokki vai uusi intohimoni!

Hiihto jakaa mielipiteeni. Lapsena kun hiihdin, aina oli kuuma, toppahaalari oli liikaa ja pipo kutitti otsaa. Hankalaa! Teininä hiihdin pohjoisen reissulla, jotta sain rinnelipun seuraavaa päivää varten, diilinä oli päivä hiihtoa päivä rinteessä. Pakkohiihtoa! Olen aina pitänyt talviliikunnasta ja yleensäkin liikunnasta, joten voisiko hiihto sittenkin ola mielekästä, ja nautittavaa.

Nyt useamman vuoden olen haaveillut hihtämisestä, ajatellut asiaa, puhunut siitä ja suunnitellut. Nuoruudesta muistan päivän hiihtoretket pohjoisen laduilla, mukavina yhteisinä retkinä, joten ystävien kanssa sellainen olisi mahtavaa. Länsi-Suomen latutilanne ja lumitilanne on ollut jokseenkin huono, ja saamattomuuteni hiihdon suhteen on ollut suurta. Nyt hiihto on ollut kokeiltavien lajien listalla numero yksi.

Nyt talven alkuun, sain sukset kokeiluun ystävältä, jolla löytyi ylimääräiset sukset varastosta. Ja aamutuimaan lähdimme ladulle, raikkaaseen aamuun. Ja vau, olen myyty! Ei kutittavaa pipoa, eikä tuskaista menoa, vaan reipasta hiihtoa, raikasta aamuilmaa ja ystävän seuraa - liikuntaa parhaimmillaan. Ladut lähtevät käytännössä ihan ovelta, joten kaikki mahdollisuudet hiihtämiseen ovat loistavat. Kuulette vielä minusta ja hiihdosta, kunhan talvi nyt vaan tulisi takaisin! (Sillävälin, kun talvi on hukassa, opettelen suksien voitelua ja hultoa!)