Koli, talven ihmemaa!

Lunta, pakkasta, kylmää viimaa ja aurinkoa, tähtikirkkaita pakkasöitä sekä otsalampun valossa kimaltavaa metsää. Tätä Koli tarjosi meille viiden päivän ajan. Olimme suunnitelleet talviretken, jossa pääsemme kokeilemaan talviretkeilytaitojamme ja varusteitamme, ja oppimaan uutta talviretkeilystä. Talvea lähdimme etsimään ja sen todellakin löysimme.

Mäkrävaaran huippu päivällä. Kuva: Ella

Ensimmäiselle yöpaikalle reitti kulki tietä sekä moottorikelkkauraa, joka mahdollisti ahkion vetämisen. Tämä matka jäikin ainoaksi ahkiokokeiluksi. Olimme suunnitelleet harjoittelevamme ahkion vetoa enemmänkin, mutta Kolin maasto osoittautui tähän liian haastavaksi runsaine korkeuseroineen (kröhöm, jatkossa otetaan maastokartta tarkempaan tiirailuun jo ennakolta). Myllypuron telttapaikalla nuotiolla päivällinen valmistui ja ilta kului vesiä sulatellessa. Nukuimme taivasalla tarppikangas siskonpetinä. Yön -15 astetta pakkasta tarjosi mukavat yöunet. Kahden makuupussin taktiikalla kuumavesipullo kainalossa lämpöä riitti niin, että taisin nukkua reissun parhaimmat yöunet ensimmäisenä yönä.

Ensimmäisen yön siskonpeti

Seuraavalle päivälle teimme uuden etenemissuunnitelman. Matkalla Myllypurosta Ryläyksen kodalle päätimme hylätä ahkiot autoon ja ottaa rinkat selkään jatkaen matkaa lumikengillä. Reitti sisälsi nousuja, hienoja maisemia ja rauhallista etenemistä. Yövyimme Ryläyksen suuressa kodassa, istuimme iltaa tulilla ja söimme huippu hyvää lohikeittoa. Aamutoimien jälkeen lähdimme retkelle läheiselle Ryläyksen näköalapaikalle sekä kiviputoukselle. Kauniit maisemat avautuivat auringonpaisteen häikäistessä silmiä ja pakkasen kipristellessä sormia, varpaita ja poskia.

Ryläyksen maisemat kylpevät auringossa.

Kahdeksi viimeiseksi yöksi olimme ennakkoon varanneet Ikolanahon vuokratuvan. Tunnelmallinen tupa sisälsi varaavan takan ja kaasulieden, sekä neljä punkkaa. Tuvassa yöpyminen mahdollisti hyvien yöunien jälkeen pitkän päiväretken toiseksi viimeisenä retkipäivänä. Kiersimme lumikenkäillen Mäkrävaaran ympäristöä umpihangessa ja lounaan söimme Pielisen rannalla. Päivällä kirkas auringonpaiste värjäsi maisemat kauniin pastellin sävyisiksi ja ennen pimeää nousimme takaisin huipulle katsomaan auringonlaskun värejä. Mökille palasimme pimeän tullen, läpi kristalleina kimaltavan metsän.

 Kuun valossa Mäkrävaaralla.
Kuva: Jaakko Juntunen

Viimeisenä päivänä ennen kotimatkalle lähtöä kävimme tarkastamassa Akka, Ukko ja Paha-Kolin huiput, sekä tutustumassa Kolin luontokeskukseen. Saimme tämänkin päivän nauttia ihanista auringossa kylpevistä maisemista. Sormet kohmeessa otimme vielä viimeisiä kuvia huikeista maisemista, meistä taisi kuoriutua reissun aikana kunnon Karelianisteja. :)

Luminen metsä tarjosi aitiopaikan eläinten jälkien tunnistamiseen. Löysimme ainakin  lumikon ja kärpän jäljet, sekä pajon pienten jyrsijöiden jälkiä. Suurempia jälkiä seurasimme pidempään ja uskomme jälkien kuuluneen ahmalle.

Talvivarusteet tuli testattua kunnon olosuhteissa ja lumikenkäilyyn sai todellisen innostuksen umpihangessa liikkuen. Vaarojen rinteitä hypittiin vauhdikkaasti alas ja ylös kiivettiin rauhalliseen tahtiin katselemaan maisemia. Varpaat ja sormet olivat 30 asteen pakkasessa jäässä, joten jalkojen ja käsien lämpöön pitää jatkossa satsata enemmän. Juomaveden sulatteluun kului aikaa enemmän kuin luulin ja nuotiolla sulatettu noen makuinen vesi ei meinannut minulle upota. Juominen talviretkillä on äärimmäisen tärkeää, ja nyt pitääkin keksiä keinoja, miten sulanut lumi saadaan minun makuun "juomakelpoiseksi".  Takana on hyvä seikkailu loistavassa porukassa ja Kolille aion palata uudelleen, ehkä jo ensi kesänä.

Kuva: Jaakko Juntunen